Lähtekäämme metsään - tutustumisretkelle

23.11.2020

Suomi elää metsässä

Marraskuinen metsä kutsuu meitä katsomaan ihmeitään. Se tarjoaa meille metsäntuoksun ja vanhojen puiden ikiaikaisen pysähtyneisyyden tunnelman. Metsä on pyhä paikka.

Metsä ei ole itsestäänselvyys, sen kasvaminen täyteläiseksi vie ihmisen iän verran aikaa. Metsä mahdollistaa elämän maapallolla.

Suomessa kaupunkilaisellakin on mahdollisuus mennä metsään, kiitos jokamiehenoikeuden. Metsäretkeilyllä ei ole ikärajoituksia. Ryhtykäämme metsäläisiksi ja lähtekäämme metsään tutkimus- ja tutustumisretkelle! Metsässä on hyvä olla.

Metsä

Metsä. Metsä. Metsä sanana maistuu suussa pehmeälle, kuulostaa suomalaiselta ääkkösineen ja tuntuu rauhoittavalta kuin äidin syli. Iso osa meistä asuu metsän reunassa. 

Metsäksi kutsutaan aluetta, joka on vähintään 0,5 hehtaarin suuruinen. Siellä kasvavat puut kurkottavat vähintään viiden metrin korkeuteen ja niiden latvusto peittää vähintään 10 prosenttia kasvustosta.

Suomi on vihreä maa, pinta-alastamme 75 prosenttia kattaa metsä. Onnellinen on se, joka löytää samoiluun  aarniometsän, sillä niiden määrä on kutistunut kolmeen prosenttiin.  

Aarniometsä on yli satavuotias luonnontilainen metsä. Koskematon biosfääri, jossa moottorisaha ei ole laulanut eikä kassara oksia katkonut.

Latvuston suojissa kuhisee

Metsässä puiden latvat kurottavat yhä ylemmäs kohti sinistä taivasta. Alimpana hämärässä, lehti- ja neulaspeitteen alla, sammaleen suojissa tapahtuu. Sienirihmasto ryömii määrätietoisesti levittäen puuelämän eliksiiriä ja kaiken maailman pieneliöt touhuavat omiaan, hajoittavat kariketta ja kierrättävät ravinteita.

Kuvassa koivikko,  tai paremminkin koivupelto. Tyylikäs ja taiteellinen, mutta kadottanut monimuotoisuutensa.

Metsän eläimistä

Metsässä on mukava kävellä isojen eläinten tallaamia polkuja pitkin. Ne helpottavat kulkemista, ja varsinkin syksyinen suppilovahveroiden poiminta niiden reunamilta on lastenleikkiä. Karhuja, hirviä, metsäkauriita, kettuja, ilveksiä, susia sekä muita metsän suurempia alkuasukkaita harvemmin kulkiessaan näkee, tuoreita kakkakasoja ja tassunjälkiä sitäkin enemmän. Kuivat oksat rytisevät, kun hirviemo vasikoineen siirtyy sienestäjän tieltä. Useimmin metsässä näkemäni eläin on pieni, hellyttävän suloinen metsähiiri.

Metsähiiri ja minä

Myöhään syksyllä olin ostanut marketin viimeiset kevätkukkasipulit niin sanotusti asevelihintaan, kuitenkin budjettini ylittäen. Ripustin suuren, sipulintäyden muovipussin naulaan metsämökin seinustalle ulko-oven viereen. Oli toistaiseksi epäselvää, mihin sipulit, seuraavan kevään tulppaanimeren, istuttaisin. Sipulipussi roikkui naulassaan tovin jos toisenkin, ja tiedossa oli jo pikkupakkasia, kun muuttoni varmistui. Kukkasipulit pääsisivät koristamaan uutta ihanaa puutarhaa. Oikein kihelmöi kuvitellessani keväistä näkyä.

Avasin ulko-oven ja kurkotin kohti sipulipussia pakatakseni sen muuttolaatikkoon. Pussista kuului hätääntynyttä rapinaa ja sen muoviset kyljet pullistelivat pienesti sieltä sun täältä. Katuharjan varrella kahvoista nostaen kannoin pussin alas portaita ja laskin sen varovasti kiveykselle.  Odotin näkeväni kaninkokoisen rotan, mutta minua tuijotti pussinsuusta hörökorvainen metsähiiri. Se kääntyi laiskasti ja kaivautui takaisin kukkasipulipussiin. Minä jäin epäuskoisena tuijottamaan pussin sisältöä, joka oli muuttunut satojen kukkasipulien mikrosilpuksi. 

Metsähiiri kelli pussinpohjalla, todennäköisesti kyljellään mahansa vieressä, hiirenhiljaa. Pelkoon oli totisesti aihetta, sillä hetken tunsin suoranaista murhanhimoa; metsähiiren viimeinen matka taivaan kotiin oli hyvin lähellä. Mutta, "oma vika", ajattelin, ja "virheistään oppii". Syököön itsensä hengiltä, mokomakin ahne peto. Jätin sen pussiin. 

Laurin lailla hiljaa metsässä

Oikeassa metsässä, kun on poikennut merkityltä polulta ja kun ihmisen tekemät äänijäljet ovat loitonneet kuulumattomiin, avautuu uusi äänimaailma; metsän musiikki. Uskon, että meistä jokaisesta löytyy hitunen Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Lauria, metsänpoikaa, joka hiljaa yksikseen istuu sammaloituneella kivellä ja kuuntelee niin metsää kuin itseäänkin. Se on helppoa metsässä. Metsässä sinä ja minä olemme pieniä ja metsä on suuri. Metsä tarjoaa meille metsänääniä ja metsäntuoksua, joiden ympäröimänä on helppo hengittää ja ajatella.

Metsäetiketti 

Metsäsuhteemme, kuten kaikkien hyvien suhteiden, perustana on kunnioitus. Emme halua vahingoittaa tai roskata metsää, tai käyttäytyä räyhäkkäästi. Antaa metsän huutaa, me kuljemme metsässä vaiti ja vähäeleisesti. Meillä on etuoikeus nauttia metsän runsaista antimista; marjoista, sienistä, riistasta ja vaikkapa rakennusmateriaalista. Jokamiehenoikeuteen, kuten kaikkiin etuoikeuksiin, sisältyy kuitenkin myös velvollisuus. Metsässä se on metsäetiketin noudattaminen. 

Pukeutumisohjeet ja metsäläisen muu varustautuminen 

Metsäkohteesta sekä vuodenajasta riippuen on metsäläisen hieman varustauduttava retkeensä. Tärkeää on oikeanlainen pukeutuminen. Vaatteiden ei tarvitse olla kalliita retkeilyvarustekaupasta ostettuja merkkituotteita, riittää, kun vaatteesi pitävät sinut lämpimänä, kuivana ja tuulelta suojattuna eivätkä ole liian kittanat. 

Suuremmassa kuin puolen hehtaarin metsässä mukana on hyvä olla: 

  1. Ladattu kännykkä ja kamera. Kännykkä ei ole puhumista varten vaan turva eksymisen varalta. Kännykkään saat lähtiessä ladattua hätänumeron 112- sekä kompassiaplikaation ja siinä on taskulamppu. Kamera on ainutlaatuisia metsämuistoja varten
  2. Punainen pipo, huivi tai lippalakki. Innokkaat metsästäjät eivät aina erota ruumiinrakenteen perusteella metsäkaurista, karhua ja ihmistä, silloin punainen päähine pelastaa. Etsintäpartio erottaa (sikäli kun eivät ole punavihersokeita) sinut taustasta paremmin punainen pipo päässä
  3. Vaelluskengät tai kumisaappaat, mutta lenkkareillakin pärjää
  4. Joustavat pöksyt. Niillä on mukavampi loikata suonsilmäkkeen yli, kun haarat eivät ratkea
  5. Hupullinen takki, ja kevyt sadeviitta, mikäli taivaanrannassa näkyy tummia pilviä
  6. Selkäreppu, johon pakataan:
  • juomapullo
  • eväät
  • elintärkeät lääkkeet, esimerkiksi astmapiippu tai nitrosuihke
  • valkoinen muovikassi
  • puukko
  • tulitikut ja tuikkukynttilä vesitiiviissä muovipussissa 
  • villasukat
  • laventeliöljy (karkottaa öttiäisiä)
  • laastaria 
  • sudenpentujen käsikirja 

Suosittelen ennen metsäreissua opettelemaan ilman- ja auringonsuunnat, ihan varmuuden vuoksi. Muista painaa maamerkkejä mieleen kulkiessasi!

Rohkaisen sinua lähtemään metsäretkelle yksin, tai korkeintaan kaksin. Saat rauhassa virittää aistisi metsäläiseksi. Metsässä ei ole mitään pelättävää, ehkä äkillisesti lentoon pyrähtävän suuren huuhkajan siiveniskuäänet saattavat säpsähdyttää. 

Jos lähdet metsään yksin, ilmoita lähdöstäsi läheiselle.

Kuvissa karhun(?) raapima kelo, munankuoret linnunpesässä, sieniä sammaleessa ja metsäläinen.

Metsän tieteellisesti todistettu vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Tänä muunnellun totuudenkin aikakautena voidaan oikeutetusti väittää ja se on tieteellisesti todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää. Eräily parantaa psyykkistä hyvinvointia ja fyysistä suorituskykyä. Lisäksi avaramielisimmät saattavat samoillessaan kohdata salaperäisen Metsänpeikon (ei tieteellisesti todistettu). 

P.S Japanissa on hyvin trendikästä mennä ottamaan piristäviä ja keskittymiskykyä lisääviä "metsäkylpyjä". 

Ystävällisin terveisin,

Flora